Lasten Kalevalat

Lasten Kansanrunokirja: Kalevalaa, Kanteletarta, sananlaskuja, arvoituksia

  • Kouluja varten toimittanut Eero Salola. Somistanut G. Paaer.
  • Valistus, 1942. 334 s.

Ken söi kesävoin? – Kissa söi kesävoin.
Missä kissa? – Aitan alla.
Missä aitta? – Maahan kaatui.
Missä maa? – Vetehen vieri.
Missä vesi ? – Härkä särpi.
Missä härkä? – Niityllä.
Missä niitty? – Viikate vilahti.
Missä viikate? – Kannon päässä.
Missä kanto? – Toukka kaivoi.
Missä toukka? – Kukko nokki
Missä kukko? – Kuusosessa.
Missä kuusi? – Kirves kaatoi.
Missä kirves? – Seinän alla.
Millä sieltä saatanehe? – Haapaisilla halkosilla, korennoilla koivuisilla.
(Lasten kansanrunokirja, s. 258.)

Elmgren-Heinonen, Tuomi: Lasten Satu-Kalevala

  • Kuvittanut Kirsti Gallen-Kallela.
  • WSOY, 1946. 85 s.

Seppo Ilmarisen on kynnettävä kyinen pelto saadakseen Pohjan akan tyttären morsiamekseen: "Ei auta muu kuin ottaa rautaiset kintaat ja pukeutua rautaisiin varustuksiin, arveli hän. Näin sanottuaan hän takoi itselleen rautaiset säärystimet jalkoihin ja rautaisan sotisovan, jonka hän puki ylleen. Sitten hän otti väkevimmän hevosensa, valjasti sen auran eteen, tarttui kurkeen ja alkoi kyntää. Käärmeet kiemurtelivat häntä kohden, mutta tuntiessaan kylmän teräspanssarin ne kilpistyivät maahan voimatta vahingoittaa Ilmarista." (Elmgren-Heinonen, Lasten Satu-Kalevala, s. 48.)
Pohjan akalle yksi työ ei kuitenkaan riitä...

Kalevalan tarinat

  • Suorasanaisesti kertonut Martti Haavio
  • Kuvittanut Alexander Lindeberg
  • WSOY, 1966. 84 s.

Väinämöisen lähtö on kuvattu seuraavasti:
"`Kuluvat ajat, päivät menevät ja tulevat. Taas tarvitaan minua: Sammon noutajaksi, auringon ja kuun vapauttajaksi, ilon tuojaksi maailmaan.` Niin hän lauloi ja lasketti vaskisella veneellään ylhäisiin maihin, alhaisiin taivaisiin. Sinne jäi Väinämöinen. Mutta sorean kantelensa hän jätti Suomelle: ikuisen ilon, suuret laulut." (Kalevalan tarinat, s. 87.)

(ei kuvaa)Nelimarkka, Riitta: Sammon ryöstö
  • Gummerus, 1973. 95 s.
  • Kirjan takakannesta: "Sammon ryösto on saanut sisältönsä Kalevalan monikuvaisesta maailmasta, suomalaisesta alkukantaisesta kulttuurista. Kirjan tarkoitus on herättää lapsissa, kaikissa meissä uteliaisuus ja kiinnostus omaa kulttuuriperinnettämme kohtaan ja auttaa lukijat huomaamaan, miten menneisyyttäkin voidaan lähestyä tuoreella ilmaisuvoimaisella tavalla. Sammon ryöstö on tämän vuoksi tärkeä kirja - sen lisäksi että se on jännittävän hauska ja värikylläinen kirja."

Lasten kultainen Kalevala 1-5

  • Toimittanut Aili Konttinen.
  • 1. Väinämöisen seikkailuja
    Kuvittanut Heljä Lahtinen.
    WSOY, 1958. 85 s.
  • 2. Pohjan neidin kosijat
    Kuvittanut Maija Karma.
    WSOY, 1960. 79 s.
  • 3. Lemminkäisen seikkaluja
    Kuvittanut Helga Sjöstedt.
    WSOY, 1960. 70 s.
  • 4. Lemminkäinen ja Pohjolan väki
    Kuvittanut Tapio Tapiovaara.
    WSOY, 1961. 79 S.
  • 5. Kullervon tarina
    Kuvittanut Risto Mäkinen.
    WSOY, 1966. 59 s.

Lasten kultainen Kalevala
1-6, uusi laitos

  • Uusi laitos. Toimittanut Aili Konttinen. Kuvittanut Hannu Lukkarinen.
  • 1. Väinämöisen seikkailuja
    951-0-08769-6
    WSOY, 1978. 159 s.
  • 2. Pohjan neidin kosijat
    951-0-09011-5
    WSOY, 1979. 157 s.
  • 3. Lemminkäisen seikkaluja
    951-0-09012-3
    WSOY, 1979. 158 s.

Lasten kultainen Kalevala
1-6, uusi laitos


  • Uusi laitos. Toimittanut Aili Konttinen. Kuvittanut Hannu Lukkarinen.
  • 4. Lemminkäinen ja Pohjolan väki
    951-09640-7
    WSOY, 1980. 174 s.
  • 5. Kullervon tarina 951-0-09815-9
    WSOY, 1980. 104 s.
  • 6. Sammon ryöstö
    951-0-10293-8
    WSOY, 1980. 208 s.

Mauri & Tarja Kunnas: Koirien Kalevala

  • Otava, 1992. 61 s.; ISBN 951-1-12244-4
  • Kunnaksen Koirien Kalevalasta kerrotaan teoksen takakannessa seuraavaa: "Kauan aikaasitten, silloin kun maailma oli vielä nuori, kaukana Kalevalan mailla asui villi ja vapaa koirien heimo. Sen naapurina pimeässä Pohjolassa asui hurja ja häijy susienkansa. Niiden välissä eleli pieni, mutta sitkeä kissojen heimo. Koirat ja sudet kilpailivat metsien kuninkuudesta ja usein niiden välille syntyi kiivaita kahinoita.
  • Ainon ja Väinämöisen "rakkaustarina" on käännetty hiukan päälaelleen: " Eräänä kauniina alkukesän aamuna vanha Väinämöinen samoili metsässä. Yhtäkkiä hän törmäsi Aino-neitoon, joka oli lähtenyt koivikkoon vihtaa tekemään. Aino tunsi heti vanhan tietäjän. - Oi, kuinka komea sinä olet! hän sanoi. - Minä olen Aino, sinun tuleva vaimosi. Väinämöinen säikähti pahanpäiväisesti. Hän ei ollut kuullut tällaisesta suunnitelmasta mitään. Pajupensaat ryskyivät , kun vanha partasuu pinkaisi pakosalle. Parin viikon kuluttua, eräänä kuumana päivänä, Väinämöinen päätti lähteä järvelle uimaan. Hän pulikoi kaikessa rauhassa matalassa rantavedessä, kun Aino ilmestyi taas vaatimaan hänen puolisokseen. Väinämöinen hädintuskin pelastui sukeltamalla ja uimalla läheiseen saareen, missä hän piileskeli useita päiviä. Onneksi Aino oli huono soutaja."

Mauri & Tarja Kunnas: The canine Kalevala. Käännös Tim Steffa

  • Otava, 1992. 61 s.; ISBN 951-1-12442-0 (eng.)
  • From the back cover: Long, long ago, when the world was still young, there dwelt in the far-off land of Kalevala a tribe of wild and woolly dogs. Their neighbour in the gloomy North was a pack of mean and wicked wolves. Between them lived a small but tough clan of cats. The dogs and wolves vied for sovereignty of the forests, and this often gave rise to some pretty fierce squabbles.

Suomen lasten Kalevala

  • Kertonut Kirsti Mäkinen
  • Kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin
  • Otava, 2002. 183 s.
  • Suorasanainen versio Kalevalasta, sisältää myös näytteitä alkuperäiseepoksen runokielestä
  • Teoksen lopussa lyhyt esittely Kalevalan henkilöistä ja sanojen selityksiä.

Sarjakuva -Kalevalat

Graafinen suunnittelu Statiivi | Tekninen toteutus PVP | Copyright © 2014 Ylivieskan kaupunki