Museo alueen 15 eri rakennusta


Museotoiminnan on Ylivieskassa pannut alulle Kotiseutuyhdistys, joka perustettiin vuonna 1949. Nykyisin Puuhkalan museon omistaa Ylivieskan kaupunki, jolle Kotiseutuyhdistys lahjoitti sen vuoden 1985 alusta. Kotiseutuyhdistys hankki museon tontiksi vajaan neljän hehtaarin maa-alueen nimeltään Pahahaka. Museon kaikki rakennukset on siirretty tänne muualta. Suurin osa rakennuksista on Ylivieskasta, ainoastaan ulkohuussi on Alavieskan Kähtävältä.



Stenbäckin talo - Vattehuusi

Ensimmäisenä siirrettiin v. 1969 museon päärakennukseksi parin kilometrin päästä, nykyisen PPO:n läheltä, jonka Ylivieskan silloinen kauppala lahjoitti Kotiseutuyhdistykselle. Rakennus on tehty ylimaan hongista, eli rakennusaineet on ajan tavan mukaan tuotu Kalajoen latvajuoksulta, josta saatiin komeita rakennuspuita, kun näiden seutujen metsistä parhaat puut oli käytetty tervanpolttoon. Talon ikää ei tiedetä tarkasti, mutta sen historia on mielenkiintoinen, ja siitä syystä se sopii mainiosti museorakennukseksi.

Nälkävuosina 1867–68 rakennus toimi köyhien työhuoneena. Halla vei silloin viljan ja liikehtivä väestö piti saada huolletuksi, niin kuntakokous päätti perustaa väliaikaisen köyhien työhuoneen tähän Stenbäckin tupaan. Se aloitti toimintansa joulukuussa 1867. Työhuoneen ylläpitämiseksi kerättiin varjoja niin talollisilta kuin palvelusväeltäkin. Kansan keskuudessa työhuonetta nimitettiin Vattehuusiksi, joka on väännös ruotsinkielisestä ”fattig hus”-sanasta. Vattehuusin nimellä Puuhkalan museon päärakennus tunnetaan nykyisinkin. Stenbäckin taloissa on pidetty myös koulua. Katajan koulu aloitti niissä toimintansa vuonna 1927. Uuden koulun valmistuminen oli myöhästynyt, joten jouduttiin hankkimaan vuokratilat. Ja myöhemminkin Vattehuusissa on pidetty koulua.

Sylvi Perkkiö huone (1901-1966): Sylvi on lahjoituksellaan tehnyt mahdolliseksi Puuhkalan museoalueen hankkimisen ja rakentamisen alullepanon. Toinen tämän rakennuksen kamareista, ns. porstukamari on nimetty Sylvin kamariksi ja kalustettu hänen lahjoittamilla huonekaluilla.

Pietari Päivärinnan huone: Hän oli lukkari, kirjailija ja valtiopäivämies. Keskeisiä Päivärinnan ajamia asioita olivat mm. rautatien, Pohjanmaan radan, kulkeminen Ylivieskan kautta.

Tuvasta: löytyy myös erilaisia miesten ja naisten työvälineitä.


Järvelän tupa

Järvelän tupa on museoalueen toinen asuinrakennus, jossa on tupa, porstua ja kolme kamaria. Talo on alkujaan rakennettu Ojakylän Kaskelle ja sieltä siirretty Järviperälle 1860-l ja museoalueelle 1970-luvulla. talo toimii nykyään kotiseututalona jossa pidetään Kesäkahvila Kerttu sekä museokauppaa. Järvelän taloa voi vuokrata erilaisia tilaisuuksia varten, mm. häitä ja syntymäpäiviä.
2015 kamariin rakennettiin nimismies, palopäällikkö ja poliisi – osasto. Esineistö sijaitsi aluksi viljamakasiinissa, mutta siirrettiin vuonna 2015 Järvelän taloon.



Lukkarilan tilan aitta

Toisena rakennuksena tänne siirrettiin Lukkarilan tilan aitta. Sen rakennusvuotta ei tiedetä, mutta arvellaan suunnilleen Vattehuusin ikäiseksi. Aitan on lahjoittanut mv. Eino Taanila.



Heikintalon riihi

Ylivieskan Mattilasta siirrettiin museoalueelle 1974. Riihirakennuksessa on keskellä luuva, jossa puinti tapahtui varstoilla, Viljaa kuivattiin parsilla riihirakennuksen molemmissa päissä olevissa huoneissa. Riihen kummassakin päässä oli lämmitettävät kiukaat. Luuvan alla takana on ruumenhuone ja etuosassa rusamasiina, jolla puhdistettiin vilja ja ruumenhuoneeseen pantiin tähkistä irronneet jätteet, eli ruumet.

Riihi oli sellainen rakennus, jota varsinkin lapset pelkäsivät, ja sen ohi juostiin kipin kapin. Riihissä kerrottiin monesti kummittelevan, koska niissä säilytettiin vainajia. Niinpä Mattilankin pojista eräs kertoi, että riihi piti syyspimeällä ohittaa juoksujalkaa.






Navetta

Syksyllä 1986 pihapiiriin pystytettiin Raudaskylältä tuotu Otto Raudasojan navetta, joka on peräisin 1790-luvulta. Se sisältää runsaasti maatalouteen ja karjan hoitoon liittyviä välineitä.



Museon sauna

Museon sauna on rakennettu alkujaan metsäkämpäksi Joonaalaan 1930-luvulla. Joonaala on saanut nimensä siitä kun siellä on ollut yhtä aikaa viisi Joonas-nimistä miestä (yksi Joonas Männistö) töissä. He rakensivat rakennuksen ”taukotuvaksi”
Toisen kertoman mukaan Ylivieskan seurakunta rakennutti tälle paikalle kämpän metsätyömiesten asunnoksi vuonna 1927. Sitä rakentamassa oli 4 Joonasta: Joonas Heikkilä, Joonas Sakko, Joonas Latvakoski ja Joonas Helaala. Rakentajiensa mukaan kämppä nimettiin Joonaalaksi.



Jaakolan aitta

Jaakolan aitta on rakennettu alkujaan Raudaskylälle Ilvesoksan tilalle, Alpo Jaakolan vaimon kotitilalle. Jaakolat lahjoittivat aitan museolle 2000-luvun alussa. Veteraaniperinteen tallentaminen aloitettiin museossa 2006/7 ja materiaali on esillä aitan alakerran näyttelytilassa. Esillä on mm. Lotta-aiheista esineistöä, sota-ajan puhdetöitä ja muuta sota-aiheista esineistöä. Aitta koottiin museoalueelle kotiseutuyhdistyksen talkoilla. Alakerran vasemmassa päädyssä on kunnallisvirkamiehen huone. Yläkerrassa on Aila Rahkalan kokoama Farkusta on moneksi – näyttely.

Alpo Jaakolan kotimuseo-osasto Alpo Jaakolan perustama Laki ja Evankeliumi – kotimuseo sijaitsi Ylivieskan keskustassa olevassa Jaakolan talossa. Museossa oli esillä talon historiaan liittyvää esineistöä mm. virkavallan esineistöä, sotaesineistöä, kestikievaritoimintaan liittyvää esineistöä sekä herännäisyyteen liittyvää kirjallista materiaalia. Jaakolan kuoleman jälkeen kotimuseo lakkautettiin 2014 ja museon esineistöä on uudelleen sijoitettu Puuhkalan kotiseutumuseon eri osastojen lisäksi mm. Oulun maakuntamuseoon, Suomen Partiomuseolle Turkuun ja Weteraanimoottorikerho Wanhan Woima ry:lle. Kirjallista materiaalia on siirretty Ylivieskan kaupunginkirjaston kotiseutuosastolle.

Puuhkalan Kotimuseo-osastolla on esillä Jaakolan kevarin toimintaan liittyvää esineistöä, Jaakolan sahan historiaa, Juho Jaakolan Pietarin matkoihin liittyvää aineistoa. Oman sijansa saa myös Jaakolan talon yhteys herännäisyyteen.



Timlinin talo

Talon on rakentanut alun perin mies nimeltä Kippo (Kippola) 1700-luvulla. Hirret on uitettu Kalajoen latvajuoksulta. Timlinin talo on sijainnut alun perin joen pohjoispuolella, josta se siirrettiin 1800-luvulla eteläpuolelle. Lamavuosina 1930-luvulla talo joutui pakkohuutokaupan kohteeksi ja Artturi Timlin osti talon säilyttäen sen suvussa.
Keväällä 1995 Timlinin talon remontti valmistui, ja kesäkuussa vietettiin maitokannumuseon avajaisia. Maitokannujen kerääminen alkoi paikkakunnalla v.1991. Aloitteen teki Kotiseutuneuvos Kerttu Lämsä, joka Ylivieskan Kotiseutuyhdistyksen ohella on merkittävästi vaikuttanut kokoelman kartuttamiseen. Maitokannumuseossa on 720 kaadinta ympäri maailmaa. Kannumuseossa noin puolet on Arabian tuotantoa ja vanhimmat kaatimet ovat 1800-luvun lopulta. Timlinin talon yläkerrassa on museon Hääperinneosasto ja presidentti Kyösti Kallion (1873-1940) huone. Kyösti Kallio oli Tasavallan Presidentti vuosina 1937-1940. Hän oli syntyisin Ylivieskasta ja eli täällä nuoruusvuoteensa (1873-1895).
Hääperinneosastolla on kooste erilaisista hääpuvuista. Vihkiraanu, häälahjapöytä, häälahjoja jne.



Huussi/hyyssi

Puuhkalan huusi on tuotu naapuripitäjästä, Alavieskasta Kähtävältä ja onkin Puuhkalan museon ainoa ulkopaikkakuntalainen rakennus. Rakennuksessa olevan vuosiluvun mukaan se on salvostettu Kähtävällä Mattilan puhdossa vuonna 1842.

Luhtiaitta 1. Vasilin aitta
on ollut Eino Vallin omistama. Aitassa on aikoinaan ollut Vienan-karjalasta kotoisin olevan Vasili Kontulaisen kauppa (nyk. maitohuone). Aitta on ollut myös ns. tyttöjen aitta. Yläkerrassa ensimmäinen huone onkin tyttöjen huone, toisena eränkäyntivälineistöä sisältävä huone ja kolmantena metsätyövälineitä sisältävä huone.



Viljamakasiini

Viljamakasiini on seistä kököttänyt vanhempienkin ylivieskalaisten muistin ajan kaupungin keskustassa, nyk. Strengin kampaamon lähellä, ja siitä se sai häädön katujärjestelyiden yhteydessä ja tuotiin Puuhkalaan. Ylivieskalaisittain rakennuksen nimi oli kassapuoji. Makasiini oli aikoinaan manttaalikunnan omistuksessa ja sieltä sai lainata viljaa siemeniksi, ellei itsellä ollut. Syksyllä kun sato oli korjattu, maksettiin velka takaisin.

Makasiinin alimmassa kerroksessa on neljä laaria, joihin jyviä pantiin ylhäällä olevista aukoista. Vasta myöhemmin, kun makasiinista on tehty esinemuseo, laareihin on sahattu oviaukot. Museoalueella makasiini palvelee siis esinemuseona, johon kerätään perusnäyttelyitä.

  • Reino Marjakankaan kivinäyttely
  • Pyykinpesuvälineistöä
  • Ojakylän kalustoseuran esineitä
  • Siirtolaisosasto
  • Naisten käsityöosastolla on villan ja pellavan käsittelyyn sekä kankaan kudontaan liittyvää esineistöä.
  • Kivityöosasto, jonka juuret Ylivieskassa sijoittuu 1900 – luvun alkuun, kun kiviä louhittiin ja kalliosta alettiin kiilata kanttisia kiviä rakennusten peruskiviksi ja seppeleiksi rautateille. Ammattimaisen louhinnan aloitti Mikko Kivi (s. 1880). Kettukalliolta louhittiin helposti murenevaa punaista graniittia.
  • Suutarinosastolla on Suutarimestari Kalle Virtasen käyttämiä työkaluja
  • Rikhard Kontion käyttämät käsikäyttöinen pora, sähkökäyttöinen sorvi ja höyläpenkki. Näytteillä on esimerkkejä myös sorvatuista töistä.
  • Seppä Iivari Korhosen kengitysvälineitä ja erikoisen muotoisia hevosen kenkiä.
  • Ylivieskalaisen apteekkari Saimi Koukku-Harolan apteekkiosasto, jossa on hänen lahjoittamansa apteekkikalusto ja esineistöä. Kaluston on teettänyt Ylivieskan ensimmäinen apteekkari Herman Forsman ruotsalaisella Pohjanmaalla. Kalusto valmistui jonkin ajan kuluttua kun apteekki avattiin 1903.


Muut rakennukset

Lisäksi museoalueella on kaksi latoa, viljankuivaaja ja maitolaituri jossa, vaihdettiin tavallisesti kylän kuulumisia. Perinteinen maitolaiturimalli näillä lakekuskilla joka, on peräisin 1970 – luvulta.

Graafinen suunnittelu Statiivi | Tekninen toteutus PVP | Copyright © 2014 Ylivieskan kaupunki