Ylivieskan kulttuuripalveluiden alaisuuteen kuuluu museopalvelut, jonka alaisuuteen puolestaan kuuluvat Helaalan Mylly ja Puuhkalan kotiseutumuseo. Nämä historiallisesti merkittävät kohteet rakennuksineen ovat osittain suojeltava kohde –statuksella merkittyjä rakennushistoriallisia kuin kulttuurihistoriallisia kohteita. Helaalan Myllystä ja Puuhkalan kotiseutumuseosta huolehditaan asiaankuuluvasti museoviraston ohjeistuksen mukaisesti. Molemmat museokohteet toimivat myös lakisääteisen kulttuuritoiminnan estradeina monissa kulttuuritapahtumissa.
Helaalan Mylly
Kulttuuri-
historiallisesti, rakennus-
historiallisesti ja miljöön kannalta arvokkaaksi suojelukohteeksi luokiteltu Helaalan Mylly sijaitsee Kalajoen rannassa Ylivieskan keskustassa.
Helaalan Myllyn yhteystiedot
Sähköposti
kulttuuri@ylivieska.fi
Helaalan Myllyn katuosoite
Kauppakatu 12, 84100 Ylivieska
Helaalan Mylly Facebookissa
Myllyn kanavarakennelmat ja koneisto ovat vuodelta 1884. Vuonna 1942 rakennus vahingoittui tulipalossa. Nykyinen myllyrakennus on rakennettu vuosina 1943–44 alkuperäisen hirsirakennuksen mukaiseksi. Helaalan Mylly oli toiminnassa 1980-luvulle saakka.
Mylly sai valtioneuvoston suojelupäätöksen vuonna 1992. Helaalan Myllysäätiö, jonka tarkoituksena oli suojella ja ylläpitää kohdetta, perustettiin vuonna 1999. Helaalan Myllysäätiö lahjoitti suojelukohteen Ylivieskan kaupungille Suomi100-juhlavuonna 2017.
Helaalan Mylly on avoinna yleisölle kesäaikaan. Silloin on mahdollista tulla tutustumaan suojelukohteeseen. Myllyssä toimii kesäisin myös matkailuinfo, käsityöläismyymälä ja nostalginen kesäkahvila. Pienimuotoiset kulttuuritapahtumat ja jo perinteeksi tulleet Myllymarkkinat ovat osa Helaalan Myllyn kesätoimintaa.
Esteettömyys
Rakennus on rakennettu 1800-luvun kaavan mukaisesti, josta syystä se ei täytä nykyisiä esteettömyysvaatimuksia.
Sisäänkäynnillä on kohtalaisen korkea kynnys, josta pyörätuolilla avustettuna on mahdollista kulkea, mutta yksin voi olla hankalaa. Henkilökuntaa voi pyytää avustamaan sisäänkäynnillä.
WC-tiloihin kulku on portaiden kautta, joten niihin pääsy pyörätuolilla on mahdotonta, jonka lisäksi WC-tila on ahdas.
Kesän 2026 aukioloajat
Avoinna jälleen kesällä 2026. Tarkat ajat ilmoitetaan myöhemmin.
Tapahtumia Helaalan myllyllä
Puuhkalan museo, Ylivieskan kotiseutumuseo
Puuhkalan museon on perustanut v. 1969 Ylivieskan Kotiseutuyhdistys, joka on kerännyt valtaosan museoalueen rakennuksista ja esineistöstä. Nykyisin museo on Ylivieskan kaupungin ylläpitämä.
Puuhkalan yhteystiedot
Museosihteeri
+358444294441
Kulttuuritoiminta
Sähköposti
etunimi.sukunimi@ylivieska.fi
Puuhkalan museo-opas kesäkaudella aukioloaikoina
044 4294 498
Puuhkalan katuosoite
Puuhkalantie 6, 84100 Ylivieska
Puuhkala Facebookissa
Puuhkala on ensisijaisesti talonpoikaismuseo. Museon eri rakennuksissa on näytteillä esineistöä myös muilta aloilta, mm. käsityö- ja palvelualoilta. Museoalueella on kaikkiaan 15 rakennusta ja niissä yli 7 000 esinettä. Esineistöä kerätään edelleen.
Kotiseutumuseon laajin näyttely on maitokannukokoelma, johon kuuluu noin 400 maitokannua ja noin 200 kermakkoa. Maitokannukokoelmaa pyritään kartuttamaan edelleen.
Kesäiseen palvelukokonaisuuteen kuuluvat Kesäkahvila Kerttu ja opastetut museokierrokset sekä erilaiset kulttuuriin ja perinnetietouteen liittyvät tapahtumat.
Museoalueen rakennusten kuvailut alempana tällä sivulla.
Esteettömyys
Museon rakennukset on rakennettu 1800-luvun aikana, josta johtuen ne eivät täytä nykyisiä esteettömyysvaatimuksia. Rakennuksiin on vaikea tai mahdoton päästä pyörätuolilla ja niissä on joko portaita tai korkeita kynnyksiä.
Järvelän talon (museon ja kesäkahvilan päärakennuksen) ulko-ovella on pyörätuolirampit, mutta sisätiloissa on korkeita kynnyksiä ja WC-tilat ovat pyörätuoleja ajatellen ahtaita.
Pällin ateljeeseen on pyörätuoliramppi, mutta sisätiloissa on korkeita kynnyksiä.
Timlinin taloon (maitokannumuseoon) on pyörätuoliramppi, mutta ulko-ovessa on on korkeita kynnyksiä ja 2. kerrokseen pääsee vain portaita pitkin.
Jaakolan aittaan on pyörätuoliramppi, mutta ulko-ovissa on korkeat kynnykset ja 2. kerrokseen pääsee vain portaita pitkin.
Pääsymaksu
Museorakennuksiin vapaa pääsy kesän aukioloaikoina.
Kesän 2026 aukioloajat
Avoinna jälleen kesällä 2026. Tarkat ajat ilmoitetaan myöhemmin.
Lämpimästi tervetuloa tutustumaan kesän näyttelyihin. Kesäkahvila Kerttu palvelee aukioloaikoina.
Tapahtumia Puuhkalan museolla
Opastetut kierrokset
Puuhkalassa järjestetään ryhmille opastettuja kierroksia rakennuksissa. Lisätiedot ja varaukset sähköpostitse museosihteeriltä.
| Ryhmän koko | Hinta (sis. ALV 25,5 %) |
|---|---|
| 1 – 5 henkilöä | 20 € |
| 6 -10 henkilöä | 30 € |
| 11 – 20 henkilöä | 40 € |
| 21 – 30 henkilöä | 50 € |
Puuhkalan viljelylaatikot
Vuokraa viljelylaatikko Puuhkalan kotiseutumuseolta ja tule toteuttamaan haaveesi vihreän peukalon omistamisesta!
Viljelylaatikon mitat ovat 1,75 x 4,00 metriä. Voit vuokrata viljelylaatikkoja hintaan 20 € / laatikko. Hinta sisältävää ALV 25,5 %.
Vuokraus ja tiedustelut sähköpostitse osoitteeseen jukka.miettinen@ylivieska.fi tai arkisin kello 8-16 puhelimitse 040 6720 503.
Viljelylaatikoiden mahdollisissa ongelmatilanteissa olkaa yhteydessä puhelimitse 044 4294 517, tai sähköpostitse puuhkala@ylivieska.fi
Järvelän talo vuokrattavissa yksityistilaisuuksiin
Järvelän talo sopii erinomaisesti pienimuotoisiin juhlatilaisuuksiin sekä kokoustilaksi enintään 40 henkilölle.
Talon voi vuokrata museon aukioloaikojen ulkopuolella läpi vuoden.
Vuokraus- ja lisätiedot museosihteeriltä.
Tilavuokrahinnaston näet Tilat ja tilavaraukset -sivultamme.
Tarjoilut voitte järjestää itse, tai halutessanne tilata ravintola pikkuVELIltä pikkuveli@pikkuveli.fi tai 010 323 3562
Museoalueen rakennukset
Museotoiminnan on aloittanut Ylivieskassa Kotiseutuyhdistys, jonka perustamisvuosi oli 1949. Kotiseutuyhdistys hankki museon tontiksi vajaan neljän hehtaarin maa-alueen nimeltään Pahahaka ja siirrätti alueelle kaikki rakennukset eri kohteista. Suurin osa rakennuksista on Ylivieskasta. Nykyisin Puuhkalan museon omistaa Ylivieskan kaupunki, jolle Kotiseutuyhdistys lahjoitti kokonaisuuden vuonna 1985.
Klikkaa alta rakennuksen nimeä niin lisätiedot tulevat esiin. Kuvat aukeavat klikkaamalla suuremmaksi uudelle välilehdelle.
Heinälato, jonne heinäpellolta kootut heinät on laitettu säilytykseen ja tarvittaessa haettu mm. karjalle ja hevosille.
Ladon seinät ovat harvat, jotta ilma pääsee kiertämään rakennuksessa, hidastaen heinien homehtumista.
Syksyllä 1986 pihapiiriin pystytettiin Raudaskylältä tuotu Otto Raudasojan navetta, joka on peräisin 1790-luvulta.
Se sisältää runsaasti maatalouteen ja karjan hoitoon liittyviä välineitä.
Riihi siirrettiin Mattilasta museoalueelle 1974.
Rakennuksen molemmissa päissä olevissa huoneissa vilja kuivattiin parsilla ja puitiin varstoilla keskellä olevassa luuvassa. Riihen kummassakin päässä oli lämmitettävät kiukaat. Luuvan alla takana on ruumenhuone ja etuosassa rusamasiina, jolla puhdistettiin vilja ja ruumenhuoneeseen pantiin tähkistä irronneet jätteet, eli ruumet.
Riihi oli sellainen rakennus, jota varsinkin lapset pelkäsivät, ja sen ohi juostiin kipin kapin. Riihissä kerrottiin monesti kummittelevan, koska niissä säilytettiin vainajia. Niinpä Mattilankin pojista eräs kertoi, että riihi piti syyspimeällä ohittaa juoksujalkaa.
Ensimmäisenä, v. 1969 museon päärakennukseksi parin kilometrin päästä siirretty rakennus, jonka Ylivieskan silloinen kauppala lahjoitti Kotiseutuyhdistykselle.
Rakennus on tehty ylimaan hongista, eli rakennusaineet ovat ajan tavan mukaan tuotu Kalajoen latvajuoksulta, josta saatiin komeita rakennuspuita, kun näiden seutujen metsistä parhaat puut oli käytetty tervanpolttoon. Talon ikää ei tiedetä tarkasti, mutta sen historia on mielenkiintoinen, ja siitä syystä se sopii mainiosti museorakennukseksi.
Nälkävuosina 1867–68 rakennus toimi köyhien työhuoneena. Halla vei silloin viljan ja liikehtivä väestö piti saada huolletuksi, niin kuntakokous päätti perustaa väliaikaisen köyhien työhuoneen tähän Stenbäckin tupaan. Se aloitti toimintansa joulukuussa 1867. Työhuoneen ylläpitämiseksi kerättiin varoja niin talollisilta kuin palvelusväeltäkin. Kansan keskuudessa työhuonetta nimitettiin Vattehuusiksi, joka on väännös ruotsinkielisistä sanoista fattig hus (köyhien talo). Museon päärakennus tunnetaan nykyisinkin Vattehuusin nimellä.
Stenbäckin taloissa on pidetty myös koulua. Katajan koulu aloitti niissä toimintansa vuonna 1927. Uuden koulun valmistuminen oli myöhästynyt, joten jouduttiin hankkimaan vuokratilat. Myöhemminkin Vattehuusissa on pidetty koulua.
Sylvi Perkkiön huone: Sylvi (1901-1966) on lahjoituksellaan tehnyt mahdolliseksi Puuhkalan museoalueen hankkimisen ja rakentamisen alullepanon. Toinen tämän rakennuksen kamareista, ns. porstukamari on nimetty Sylvin kamariksi ja kalustettu hänen lahjoittamilla huonekaluilla.
Pietari Päivärinnan huone: Pietari (1827-1913) oli lukkari, kirjailija ja valtiopäivämies. Keskeisiä Päivärinnan ajamia asioita olivat mm. rautatien, Pohjanmaan radan, kulkeminen Ylivieskan kautta.
Tuvasta löytyy myös erilaisia miesten ja naisten työvälineitä.
Toisena rakennuksena Puuhkalaan siirrettiin Lukkarilan tilan aitta.
Sen rakennusvuotta ei tiedetä, mutta arvellaan suunnilleen Vattehuusin ikäiseksi.
Aitan on lahjoittanut mv. Eino Taanila.
Museon sauna on rakennettu alkujaan metsäkämpäksi Joonaalaan 1930-luvulla.
Joonaala on saanut nimensä siitä, kun siellä on ollut yhtä aikaa viisi Joonas-nimistä miestä (yksi Joonas Männistö) töissä. He rakensivat rakennuksen ”taukotuvaksi”.
Toisen kertoman mukaan Ylivieskan seurakunta rakennutti tälle paikalle kämpän metsätyömiesten asunnoksi vuonna 1927. Sitä rakentamassa oli 4 Joonasta: Joonas Heikkilä, Joonas Sakko, Joonas Latvakoski ja Joonas Helaala. Rakentajiensa mukaan kämppä nimettiin Joonaalaksi.
Hieman modernimpi versio perinteisesti viljan kuivaamiseen käytetystä riihestä, jotka yleistyivät luonnollisella vedolla toimivien kuivauslaitteiden myötä.
Pohjois-Euroopalle tyypillisten kosteiden ja kylmien syksyjen takia vilja kuivattiin säilyvyyden parantamiseksi, jotta se kestäisi varastoinnin ja tuottaisi hyvän sadon. Kuivaamisen yhteydessä viljasta puhdistui samalla syöpäläiset kiukaiden savulla.
Jaakolan aitta on rakennettu alkujaan Raudaskylälle Ilvesoksan tilalle, Alpo Jaakolan vaimon kotitilalle.
Jaakolat lahjoittivat aitan museolle 2000-luvun alussa jonka jälkeen se koottiin museoalueelle talkoin.
Veteraaniperinteen tallentaminen aloitettiin museossa 2006 ja materiaali on esillä aitan alakerran näyttelytilassa. Esillä on mm. Lotta-aiheista esineistöä, sota-ajan puhdetöitä ja muuta sota-aiheista esineistöä.
Alpo Jaakolan kotimuseo-osasto: Alpo Jaakolan perustama Laki ja Evankeliumi – kotimuseo sijaitsi Ylivieskan keskustassa olevassa Jaakolan talossa. Museossa oli esillä talon historiaan liittyvää esineistöä mm. virkavallan esineistöä, sotaesineistöä, kestikievaritoimintaan liittyvää esineistöä sekä herännäisyyteen liittyvää kirjallista materiaalia.
Jaakolan kuoleman jälkeen kotimuseo lakkautettiin 2014 ja museon esineistöä on uudelleen sijoitettu Puuhkalan kotiseutumuseon eri osastojen lisäksi mm. Oulun maakuntamuseoon, Suomen Partiomuseolle Turkuun ja Weteraanimoottorikerho Wanhan Woima ry:lle. Kirjallista materiaalia on siirretty Ylivieskan kaupunginkirjaston kotiseutuosastolle.
Puuhkalan Kotimuseo-osastolla on esillä Jaakolan kievarin toimintaan liittyvää esineistöä, Jaakolan sahan historiaa ja Juho Jaakolan Pietarin matkoihin liittyvää aineistoa. Oman sijansa saa myös Jaakolan talon yhteys herännäisyyteen.
Talon on rakentanut alun perin mies nimeltä Kippo (Kippola) 1700-luvulla. Hirret on uitettu Kalajoen latvajuoksulta. Timlinin talo on sijainnut alun perin joen pohjoispuolella, josta se siirrettiin 1800-luvulla eteläpuolelle.
Lamavuosina 1930-luvulla talo joutui pakkohuutokaupan kohteeksi ja Artturi Timlin osti talon säilyttäen sen suvussa.
Maitokannumuseo: Keväällä 1995 Timlinin talon remontti valmistui, ja kesäkuussa vietettiin maitokannumuseon avajaisia.
Maitokannujen yhä jatkuva kerääminen alkoi paikkakunnalla v.1991. Aloitteen teki Kotiseutuneuvos Kerttu Lämsä, joka Ylivieskan Kotiseutuyhdistyksen ohella on merkittävästi vaikuttanut kokoelman kartuttamiseen.
Maitokannumuseossa on 720 kaadinta ympäri maailmaa. Esineistä noin puolet on Arabian tuotantoa ja vanhimmat kaatimet ovat 1800-luvun lopulta.
Paikallisten lahjoittajien lisäksi maitokannuja ovat lahjoittaneet mm. Katri Helena, Kyllikki ja Johannes Virolainen, Eeva Kuuskoski sekä presidentin linnasta saatiin lahjoitus Martti Ahtisaaren presidenttikaudella.
Maitokannukokoelmaa kartutetaan edelleen keräilykannuhankinnoin.
Yläkerrassa: kesäisin avoinna oleva vaihtuva taidenäyttely.
Rakennus siirrettiin museoalueelle Koskipuhdosta kesällä 2017 ja se on alkujaan Suojalan vanha tupa.
Se toimi Simo Pällin (1906 – 1984) ateljeena vuodesta 1953 lähtien.
Simo syntyi Niemelänkylällä Feodor Pällijeff’lle ja Irene Afanasjeff’lle. Isä Feodor piti Niemelänkylällä kauppaa.
Perheessä harrastettiin piirtämistä ja maalaamista. Pian Simo osoittautui lahjakkaaksi ja hän kehitti taitojaan itse opiskellen.
Simo Pällistä tuli Ylivieskan ensimmäinen ammattitaiteilija. Hänen taiteilijauransa kesti vuodesta 1927 vuoteen 1982.
Pälli tunnetaan maisemamaalauksistaan, joiden aiheet hän sai mm. Lapin luonnosta. Hän tekikin useita maalausmatkoja Lappiin.
Perinteinen, 1970-luvulta peräisin oleva maitolaituri, jossa vaihdettiin tavallisesti kylän kuulumisia.
Maitolaituri on usein katoksellinen, joskus myös seinällinen lava tai teline, johon meijeriin vietävät, maitoa täynnä olevat maitotonkat eli pystöt tuotiin odottamaan maitoautoa.
Maitolaitureilla sijaitsivat usein myös postilaatikot ja ne toimivat myös nuorison kokoontumispaikkoina.
Makasiini on sijainnut ennen Ylivieskan keskustassa ja Ylivieskalaisittain rakennuksen nimi oli kassapuoji.
Makasiini oli aikoinaan manttaalikunnan omistuksessa ja sieltä sai lainata viljaa siemeniksi. Syksyllä kun sato oli korjattu, maksettiin velka takaisin.
Makasiinin ulkoseinät ovat kaksinkertaiset hirsiseinät, ja niiden välillä on leveähkö tyhjä tila ja seinien väliin saatettiin panna kiviäkin, etteivät varkaat saa viedyksi viljaa.
Alakerroksessa: lastenmaailma vanhan ajan lelunäyttelyineen ja puuhanurkkauksineen.
Keskikerroksessa: Ylivieskan ensimmäisen apteekin kalusto, jossa lähes tuhat apteekkiesinettä. Apteekkari Herman Forsman aloitti apteekkitoiminnan paikkakunnalla v.1903.
Ylimmässä kerroksessa: käsityöosastot.
- Naisten käsityöosastolla on villan ja pellavan käsittelyyn sekä kankaan kudontaan liittyvää esineistöä.
- Kivityöosasto, jonka juuret Ylivieskassa sijoittuu 1900 –luvun alkuun, kun kiviä louhittiin ja kalliosta alettiin kiilata kanttisia kiviä rakennusten peruskiviksi ja sepeliksi rautateille. Ammattimaisen louhinnan aloitti Mikko Kivi (s. 1880).
- Suutarinosastolla on suutarimestari Kalle Virtasen käyttämiä työkaluja.
- Rikhard Kontion osastolla suurempia esineitä ovat käsikäyttöinen pora, sähkökäyttöinen sorvi ja höyläpenkki. Näytteillä on esimerkkejä myös sorvatuista töistä.
- Seppä Iivari Korhosen kengitysvälineitä ja hevosenkenkiä.
Puuhkalan huussi on tuotu Alavieskasta Kähtävältä ja onkin Puuhkalan museon ainoa ulkopaikkakuntalainen rakennus.
Rakennuksessa olevan vuosiluvun mukaan se on salvostettu Kähtävällä Mattilan puhdossa vuonna 1842.
Eino Vallin ennen omistamassa aitassa on aikoinaan ollut Vienan-karjalasta kotoisin olevan Vasili Kontulaisen kauppa (nyk. maitohuone).
Aitta on ollut myös ns. tyttöjen aitta ja yläkerrassa ensimmäinen huone onkin tyttöjen huone, toisena eränkäyntivälineistöä sisältävä huone ja kolmantena metsätyövälineitä sisältävä huone.
Järvelän talo on alkujaan rakennettu Ojakylän Kaskelle ja sieltä siirretty Järviperälle 1860-luvulla ja museoalueelle 1970-luvulla.
Se on museoalueen toinen asuinrakennus, jossa on tupa, porstua ja kolme kamaria.
Rakennus toimii nykyään kotiseututalona, jossa pidetään Kesäkahvila Kerttua sekä museokauppaa ja jota voi vuokrata erilaisia tilaisuuksia, kuten hää- ja syntymäpäiväjuhlia varten.
Kamarissa järjestetään vuosittain vaihtuva näyttely.
