Kotiseutureitit

Näkymä Savisillalta jokea pitkin illalla.

Ylivieskan kotiseutupolku ja Kulttuurikävely johdattavat kulkijan kaupungin mielenkiintoisiin historiallisiin vaiheisiin.

Ylivieskan kotiseutupolku on vuonna 2007 Ylivieskan Kotiseutuyhdistyksen laatima kiinnostavista paikallisista kohteista koottu kävelyreitti.

Vuonna 2007 Ylivieskan Kotiseutupäivillä järjestettiin Kotiseutupolun avajaiset, oppaana toimi Kati Pehkonen.

Kohteet

Klikkaa alta kohteen nimeä niin lisätiedot tulevat esiin.

Helaalan Mylly Ylivieskan kulttuuripalveluiden museot-sivulla

Kunnostettu ja entisöity mylly toimii kesäisin käsityöläismyymälänä, Akustiikan lipunmyyntipisteenä ja kahvilana. Mylly sijaitsee Kalajoen rannassa Ylivieskan keskustassa. Mylly on luokiteltu historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja miljöön kannalta arvokkaaksi. Sen kanavarakennelmat ja koneisto ovat vuodelta 1884. Vuonna 1942 mylly vahingoittui tulipalossa. Nykyinen myllyrakennus on rakennettu vuosina 1943–44 alkuperäisen hirsirakennuksen mukaiseksi, ja oli toiminnassa 1980-luvulle saakka.

Mylly sai valtioneuvoston suojelupäätöksen vuonna 1992. Vuonna 1999 perustettiin Helaalan Myllysäätiö. Vuonna 2017 Helaalan Myllysäätiö lahjoitti myllyn Ylivieskan kaupungille.

Betoni oli v. 1912 suhteellisen tuntematon rakennusmateriaali. Värinsä mukaan siltaa alettiin kutsua kansan keskuudessa Savisillaksi, ja tuolla nimellä silta kulkee vieläkin. Uuden rakennusmateriaalin kestävyydellä oli epäilijänsä, mutta silta johti liikennettä Kalajoen yli aina vuoteen 1971 saakka. Tuolloin rakennettiin Helaalan silta korvaamaan ahtaaksi liikenteelle käynyttä savisiltaa, joka jäi kevyen liikenteen käyttöön.

Kunnostustöitä Savisillalla on tehty vuosina 1928–32 sekä 1980-luvulla. Silta koostuu kahdesta yksiaukkoisesta teräsbetonipalkkisillasta sekä kahdesta ulokepalkkisillasta. Alun perin sillan kulutuskerroksena on ollut sora, myöhemmin kestopäällyste. Tielaitoksen museosillaksi luokittelema Savisilta on Suomen toiseksi vanhin betonisilta.

Joen penkereet on kunnostettu ja niihin on istutettu jokimaisemaan sopivaa kasvillisuutta. Polut mutkittelevat joen molemmilla puolen. Polkujen nimet ovat Meijeripolku ja Myllypolku.

Myllynpuoleisella alueella kasvaa Tyrniä, Pikkuherukkaa, Rantakukkaa, Euroopan tuhkapensasta, Kääpiöpajua, Juhannusruusua, Seppelvarpua, Pihlaja-angervoa ja Sinikuusamaa. Pohjoisrannalla on mm. Vaahterakuja ja vaahteroiden runkoa kiipeilee osittain metsä- ja alppikärhöt. Lisäksi sinne on istutettu Pikkuherukkaa ja Kuninkaan angervoa. Kukkaniittyllä kasvaa Hiirenvirnaa ja kissankelloa. Ruusut ovat nimeltään William Baff ja Wiljamin keltaruusu. Nk. Kassisen tontin rannassa kasvaa kolme lehtikuusta, itse sinne paikan valinneena.

Ylivieskan Seurakunnan nettisivut

Kirkko paloi vuonna 2016. Ylivieskan kirkko oli valmistunut vuonna 1786.

Kirkkopuistossa on useita muistomerkkejä:

  • Pietari Päivärinnan hautamuistomerkki Katso tästä lisätietoja
  • Kuolevaa soturia esittävä Ylivieskan sankaripatsas on kuvanveistäjä Johannes Haapasalon suunnittelema
  • Karjalaan jääneiden muistomerkki
  • Aatteensa puolesta uhrautuneiden muistomerkki
  • “Lakeuden liekki” -patsas

Puiston keskellä sijaitsee useassa vaiheessa tehty suuri asuinrakennus, joka tyylillisesti muistuttaa koulua tai kartanoa. Rakennuksen vanhin osa on n. vuodelta 1830. Nykyinen ulkoasu on 1940-luvulta.

Ylivieskan keskustassa sijaitsevassa Jaakolan talossa toimi ennen Suomen ainoa körttimuseo. Museo ei ole enää toiminnassa.

Jaakolan talo kirjastovirman sivuilla

Seutu on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Alueella on vuosina 1884–86 IV luokan aseman tyyppipiirustusten mukaan rakennettu asemarakennus, asuinrakennuksia, piharakennuksia, maakellareita ja vesitorni. Ensimäinen juna saapui Ylivieskaan 1886.

Asemarakennuksen vieressä on kivistä kupolin muotoon rakennettu pommisuoja ”kivikukko”. Rautatieaseman vieressä sijaitseva Feriatis paljastettiin vuonna 1986 rautatien rakentamisen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Teoksen on suunnitellut Antonio da Cudan.

Tampereella Tampellan tehtaalla vuonna 1939 valmistettu veturi palveli rautateillämme tavarajunan vetäjänä aina 1970-luvun alkuvuosiin saakka. Tavarajunan tulipesä ahmi koivuhalkoa noin 4,5 kuutiota tunnissa. Tenderissä riitti klapia noin kolmeksi tunniksi, sen jälkeen piti pitää kuormaustauko sopivalla asemalla. Kivihiileen siirryttäessä homma hiukan helpottui, sitä paloi noin 900 kiloa tunnissa.

Noista ajoista ovat vieläkin muistona esimerkiksi Ylivieskan asemalla oma vesitorni, josta veturit tankkasivat. Jumbo nro 943 on nähtävillä Ylivieskan veturitallin pihalla, Viljavarastontien varressa.

Kaupungin nykyiseen kehitykseen voimakkaasti vaikuttava kaupallinen keskittymä, jossa runsaasti erikoisliikkeitä.

Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikan nettisivu

Alueellinen kulttuurikeskus. Taidenäyttelyitä, konsertteja, kokous- ja koulutustiloja.

Mauno Koiviston nimen mukaan nimetty puisto. Polku kulkee seuraten Katajaojan uomaa. Alueella runsaasti istutuksia joissa on kasveille nimikyltit. Arboretum-puiston “ensimmäinen perustamisvuosi” on 1982. Idean isä oli Ylivieskan silloinen kaupunginpuutarhuri Kyösti Niskanen. Hän mm. järjesti tempauksen, jolla yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä saatiin mukaan kasvilahjoitusten ja istutustalkoiden muodossa. Siitä muistona näistä lähes ensimmäisistä kasvi-istutuksista on osa vielä tallessakin: Lehtosaarni/YSTY, Metsävaahtera/SOKOS Ylivieska, Serbiankuusi/ Lions Club Huhmari ja Taalainkoivu/Ylivieskan kaupunki.

Varsinaisen suunnitelman on tehnyt Viherrakennus-ja suunnittelu Pentti Martikainen vuonna 1985 (päätyönään Oulun yliopiston silloinen ylipuutarhuri). Hänen suunnitelmassaan kasvilajeja oli noin 490, puuvartisten lajien lisäksi kotimaisia ruohokasveja, hyötykasveja ja erilaisia sipulikasveja. Tässä laajuudessa suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska kaikki suunnitellut kasvit/lajit eivät yksinkertaisesti mahdu puistoon. Puistoa on peruskunnostettu vuonna 1993 perennanäytemaa (noin 80 kasvilajia) ja vuonna 2000 kivikkokasvien osastoa (noin 40 kasvilajia).

Veteraanipuistossa sijaitseva Sotaanlähdön muistomerkki paljastettiin vuonna 1987. Muistomerkki on pallograniittia, ja siinä on Juhani Ahon teksti: ”Älä kysy, mitä maaltasi saat, kysy, mitä voit sille antaa.” Tykki paljastettiin vuonna 2007. Tykki-muistomerkki perustettu sodan aikana ylivieskaan perustetun raskaan patteriston muistolle

Kulkuneuvoja, autoja, moottoripyöriä, pyöriä sekä liikekalustoa ja vanhaa esineistöä.

Puuhkalan kotiseutumuseo Ylivieskan kulttuuripalveluiden museot-sivulla

Museon on perustanut v. 1969 Ylivieskan Kotiseutuyhdistys, joka on kerännyt valtaosan museoalueen rakennuksista ja esineistöstä. Nykyisin museo on Ylivieskan kaupungin ylläpitämä. Puuhkala on ensisijaisesti talonpoikaismuseo, mutta siellä on esineistöä myös muilta aloilta, mm. käsityö- ja palvelualoilta. Museoalueella on kaikkiaan 15 rakennusta ja niissä yli 7 000 esinettä. Esineistöä kerätään edelleen. Erityisesti pyritään kartuttamaan maitokannukokoelmaa.

 

Lisätietoja Ylivieskan historiasta sanoin ja kuvin.

Kulttuurikävely

Opastettu Kulttuurikävely tutustuttaa ihmiset Ylivieskan tärkeimpiin maamerkkeihin ja nähtävyyksiin sekä patsaisiin. Kotiseutupolulla kierretään jalkaisin Ylivieskan keskustan alueen nähtävyydet. Reitti alkaa Helaalan myllyltä, josta jokimaisemareittiä siirrytään rakenteilla olevan uuden kirkon ja vanhan rauniokirkon alueelle tutustuen seurakunnan vaiheisiin päätyen dramaattiseen kirkkopaloon ja uuden kirkon rakentamiseen.

Reitti kulkee edelleen ensimmäisen kansakoulun paikalle, nykyiseen Veteraanipuistoon, jonne sotien alla sotaan lähtevät miehet koottiin odottamaan rintamalle lähtöä. Matka jatkuu kaupungintalolle ja kirjastolle, jossa käydään läpi Ylivieskan kunnan historiaa. Samalla tutustutaan Päivärinnan kouluun ja Kulttuurikeskus Akustiikkaan.

Matka jatkuu edelleen Pikkupappilan ja Pietari Päivärinnan asuinpaikan ”Lukkarinpuustellin” kautta kohti rautatieasemaa, jossa tutustutaan rautatien vaikutukseen Ylivieskan kehitykseen. Sieltä siirrytään Jaakolan talolle. Talon pitkä ja värikäs historia kietoutuu monien tapahtumien kautta suoraan myös Ylivieskan historiaan. Viimeisenä kohteena on Suomen toinen betoninen silta, Savisilta, ennen paluuta Helaalan myllylle. Kävely vie matkustajat mukanaan myös patsaskohteisiin, joissa valotetaan niiden syntyhistoriaa sekä patsaat luoneet taiteilijat.

Kulttuurikävelyllä ei perehdytä ainoastaan historiaan, vaan katsastetaan maisemaa myös ”Muuttuva Ylivieska” –teeman kautta, kuinka Ylivieska on kehittynyt vuosien saatossa kauppalasta alueen keskuskaupungiksi.