Sarjakuva-Kalevalat ja lasten Kalevalat

logo

Kalevala on inspiroinut myös sarjakuvataiteen tekijöitä ja lastenkirjailijoita.

Sarjakuva-Kalevalat

Sami Makkonen: Kalevala (2019); Kalevala: Sampo (2020)

Yhdysvalloissa uraa luonut Sami Makkonen tulkitsee kansalliseepostamme kahdessa sarjakuvateoksessaan. Makkonen on voittanut useita palkintoja niin Suomessa, Virossa kuin Yhdysvalloissa. Kirjailijasta ja hänen teoksistaan lisää Otavan sivuilla.

  • Otava, 2019. 160 s.
  • ISBN 978-951-1-33569-6

Toni Jerrmanin esittely teoksesta Tähtivaeltaja-blogissa (julkaistu Tähtivaeltajan numerossa 2/19)

  • Like, 2020. 138 s.
  • ISBN 978-951-1-34722-4

Don Rosa: Sammon salaisuus (2017)

  • Sanoma, 2017. 200 s.
  • Toimittaneet Kirsi Ahonen, Aki Hyyppä, Mika Äärilä ja Lilli Lehtonen ; tekstiosuuksien suomennos: Markku Saarinen ; suomennokset ja asiatarkastus: Jukka Lindfors ; Kalevala-runomitan tarkistus: Heikki Laitinen.
  • Juhlapainos, joka uudistettu ja täydennetty yhdessä Don Rosan kanssa.
  • Teoksessa myös Rosan muisteluita sekä luonnos- ja kuvitusmateriaalia.

Gene, Kullervo (2009)

  • Kuvittanut Gene Kurkijärvi
  • Like, 2009. 96 s.
  • ISBN 978-952-01-0304-0

Gene Kurkijärven esittely Risingshadown-sivuilla
Teoksen arvostelu Turun Sanomien sivulla (kirj. Katariina Norontaus)

P. A. Manninen: Ellen Helldor (2009)

  • Zum Teufel 2009. 94 s.; ISBN 978-952-5754-14-8
  • Sivut 72–81: Kalevalan korkeajännitys: Sammon ryöstö (ilmestynyt alkuaan 2001 Marko Latva-Nikkolan Perikato-pienlehdessä)
  • Sivut 82–87: Musta joki (Lieto Lemminkäisen tarina; ilmestynyt alkuaan Sarjarin Kalevala-numerossa 12/1985 sekä kokooma-albumissa Kootut Harhat 1987)
  • Sivut 88–92: Kommenttiraita (tekijän kommentit tarinoihin)
  • Sivut 92–93 Bonuskuvituskuvat tehty alunperin Aulis Rintalan kirjaan Kalevala Nykysuomeksi (2006)

Tekijä kertoo Kalevalan Korkeajännitys -sarjakuvan taustasta näin:

Perusideana oli katsoa, kuinka hyvin tai huonosti Kalevalan teksti taipuu perinteiseen Korkeajännitysmuottiin. Olin erittäin hämmästynyt, kun huomasin tämän aika kaukana toisistaan olleiden kerrontamuotojen yhdistelmän toimivan ilman ihmeempää sovittelua.

Piirrokset noudattelevat korkkarityyliä selkeydessään ja realistisuudessaan. “Kansikuva” on piirretty ja maalattu aidosta Avaruuden Korkeajännityksestä otetun valokopion päälle, mutta alkuperäisestä kuvasta ei jäänyt jäljelle mitään. (Lyhennetty sivun 92 kommenttitekstistä.)

Kristian Huitula: Kalevala I (1998) ja II (2000)

  • Tampere, 1998. 68 s.
  • ISBN 952-91-0318-2

Kristian Huitulan tulkinta Kalevalasta on saanut ylistävät lausunnot ja 31.11.2003 hän sai Kalevalaseuran Nuori taiteilija -palkinnon.

Teos on käännetty myös venäjäksi ja englanniksi.

  • Tampere, 2000. 78 s.
  • ISBN 952-91-2642-5

Teoksessa yhdistyvät moderni mustavalkokuvitus ja kalevalaiset säkeet.

Kristian Huitulan kotisivuilla voi tutustua taiteilijaan ja hänen töihinsä sekä Kalevala-aiheisiin postikortteihin.

Kalevala-Ankka (1999)

  • Helsinki, 1999. 29 s.
  • Kalevalan 150-vuotisjuhlajulkaisu: Aku Ankka 8B/1999

Lasten Kalevalat

Riikka Juvonen: Louhen hymy (2013)

  • Teksti ja kuvat Riikka Juvonen
  • WSOY, 2013. 140 s. ISBN 978-951-0-39559-2
  • Sitaatit: Uusi Kalevala, SKS 1949

Aino, nuori ja haaveellinen tyttö sukeltaa ennemmin veden eläjäksi kuin lähtee vaimoksi Väinämöiselle. Louhi Pohjan akka matriarkka, Lemminkäisen äiti ja muut Kalevalan naiset ovat suurten hetkien ratkaisuntekijöitä, erehtyväisiä mutta syvästi tuntevia toimen naisia.

Louhen hymy kertoo Kalevalan naisten tarinat. Se on kannustuksen ja voiman lähde elämän koko matkalle, kaikkien Kalevan tyttärien – tämän ja huomispäivän naisten – kunniaksi tehty. (Takakansiteksti.)

Vaikka kansaneepoksemme tunnetuimmat sankarit, Väinämöinen etunenässä, ovatkin miehiä, Kalevalassa esiintyy myös monia omaäänisiä, vahvoja ja viisaita naisia, jotka eivät jää miehiä vähäväkisemmiksi. – – Naiseksi kasvaminen on tänä päivänä monimutkaista. – – Suomalaiset juuret ovat Kalevalassa. Sieltä löytyy se luovuus, neuvokkuus, rohkeus ja sisu, joiden avulla olemme aina selviytyneet koettelemuksista. Älä myy itseäsi mistään hinnasta, on neuvo, jonka Pohjan akka antaa 2000-luvun tytöille ja naisille. (Ote alkusanoista sivuilta 10–11.)

Suomen lasten Kalevala (2002)

  • Kertonut Kirsti Mäkinen
  • Kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin
  • Otava, 2002. 183 s. ISBN 951-1-17468-1
  • Suorasanainen versio Kalevalasta, sisältää myös näytteitä alkuperäiseepoksen runokielestä
  • Teoksen lopussa lyhyt esittely Kalevalan henkilöistä ja sanojen selityksiä

Mauri & Tarja Kunnas: Koirien Kalevala (1992)

  • Otava, 1992. 61 s.; ISBN 951-1-12244-4

Koirien Kalevala käännöksinä:

  • Koirien Kalevala vienankarjalakši. Karjalan sivistysseura, 2010. vienankarjalakši kiäntän Nadja Lutohina. ISBN 978-951-97551-3-7
  • El Kalevala canino. A Fin de Cuentos, 2020. Traducción Luisa Gutiérrez. ISBN 978-84-12-09142-7
  • The canine Kalevala. Otava. 1992. Translated and adapted by Tim Steffa. ISBN 951-1-12442-0

Koirien Kalevalasta kerrotaan teoksen takakannessa seuraavaa: “Kauan aikaa sitten, silloin kun maailma oli vielä nuori, kaukana Kalevalan mailla asui villi ja vapaa koirien heimo. Sen naapurina pimeässä Pohjolassa asui hurja ja häijy susienkansa. Niiden välissä eleli pieni, mutta sitkeä kissojen heimo. Koirat ja sudet kilpailivat metsien kuninkuudesta ja usein niiden välille syntyi kiivaita kahinoita.”

Ainon ja Väinämöisen tarina on käännetty hiukan päälaelleen: “Eräänä kauniina alkukesän aamuna vanha Väinämöinen samoili metsässä. Yhtäkkiä hän törmäsi Aino-neitoon, joka oli lähtenyt koivikkoon vihtaa tekemään. Aino tunsi heti vanhan tietäjän. – Oi, kuinka komea sinä olet! hän sanoi. – Minä olen Aino, sinun tuleva vaimosi. Väinämöinen säikähti pahanpäiväisesti. Hän ei ollut kuullut tällaisesta suunnitelmasta mitään. Pajupensaat ryskyivät, kun vanha partasuu pinkaisi pakosalle. Parin viikon kuluttua, eräänä kuumana päivänä, Väinämöinen päätti lähteä järvelle uimaan. Hän pulikoi kaikessa rauhassa matalassa rantavedessä, kun Aino ilmestyi taas vaatimaan hänen puolisokseen. Väinämöinen hädintuskin pelastui sukeltamalla ja uimalla läheiseen saareen, missä hän piileskeli useita päiviä. Onneksi Aino oli huono soutaja.”

The canine Kalevala

From the back cover: Long, long ago, when the world was still young, there dwelt in the far-off land of Kalevala a tribe of wild and woolly dogs. Their neighbour in the gloomy North was a pack of mean and wicked wolves. Between them lived a small but tough clan of cats. The dogs and wolves vied for sovereignty of the forests, and this often gave rise to some pretty fierce squabbles.

Louhi. Witch of North Farm. A story from Finland’s epic poem the Kalevala (1987)

  • Julia MacRae Books, 1987 (1986). 32 s. ISBN 0-86203-285-7
  • retold by Toni de Gerez ; pictures by Barbara Cooney.

Louhi, Witch of North Farm, a tale taken from the Kalevala, tells of the struggle of light and dark, the need for order in the primeval world, what happens when it is disturbed, and how Vainemoinen the Knower and Seppo the Smith carry out their cosmic task of returning the sun and moon to their planetary duties. (Osa takakannen esittelystä.)

Kalevala: Karelo-finskij epos (1981)

  • Kareliâ, Petrozavodsk, 1981. 189 s.
  • Kääntänyt A. Lûbarskajâ, runokatkelmat L. P. Belskij´n käännöksestä
  • Kuvittanut N. Kocergina
  • Suorasanainen lapsille tarkoitettu versio

Lasten kultainen Kalevala 1–6, uusi laitos (1978–1980)

Toimittanut Aili Konttinen. Kuvittanut Hannu Lukkarinen.

  • Väinämöisen seikkailuja
  • WSOY, 1978. 159 s.
  • ISBN 951-0-08769-6
  • Pohjan neidin kosijat
  • WSOY, 1979. 157 s.
  • ISBN 951-0-09011-5
  • Lemminkäisen seikkailuja
  • WSOY, 1979. 158 s.
  • ISBN 951-0-09012-3
  • Lemminkäinen ja Pohjolan väki
  • WSOY, 1980. 174 s.
  • ISBN 951-09640-7
  • Kullervon tarina
  • WSOY, 1980. 104 s.
  • ISBN 951-0-09815-9
  • Sammon ryöstö
  • WSOY, 1980. 208 s.
  • ISBN 951-0-10293-8

Lasten kultainen Kalevala 1–5 (1958–66)

  1. Väinämöisen seikkailuja
    Kuvittanut Heljä Lahtinen
    WSOY, 1958. 85 s.
  2. Pohjan neidin kosijat
    Kuvittanut Maija Karma
    WSOY, 1960. 79 s.
  3. Lemminkäisen seikkailuja
    Kuvittanut Helga Sjöstedt
    WSOY, 1960. 70 s.
  4. Lemminkäinen ja Pohjolan väki
    Kuvittanut Tapio Tapiovaara
    WSOY, 1961. 79 S.
  5. Kullervon tarina
    Kuvittanut Risto Mäkinen
    WSOY, 1966. 59 s.

Nelimarkka, Riitta: Sammon ryöstö (1973)

  • Gummerus, 1973. 95 s.

Kirjan takakannesta: “Sammon ryöstö on saanut sisältönsä Kalevalan monikuvaisesta maailmasta, suomalaisesta alkukantaisesta kulttuurista. Kirjan tarkoitus on herättää lapsissa, kaikissa meissä uteliaisuus ja kiinnostus omaa kulttuuriperinnettämme kohtaan ja auttaa lukijat huomaamaan, miten menneisyyttäkin voidaan lähestyä tuoreella ilmaisuvoimaisella tavalla. Sammon ryöstö on tämän vuoksi tärkeä kirja – sen lisäksi että se on jännittävän hauska ja värikylläinen kirja.”

Kalevalan tarinat (1966)

  • Suorasanaisesti kertonut Martti Haavio
  • Kuvittanut Alexander Lindeberg
  • WSOY, 1966. 84 s.

Väinämöisen lähtö on kuvattu seuraavasti:
“Kuluvat ajat, päivät menevät ja tulevat. Taas tarvitaan minua: Sammon noutajaksi, auringon ja kuun vapauttajaksi, ilon tuojaksi maailmaan.” Niin hän lauloi ja lasketti vaskisella veneellään ylhäisiin maihin, alhaisiin taivaisiin. Sinne jäi Väinämöinen. Mutta sorean kantelensa hän jätti Suomelle: ikuisen ilon, suuret laulut.” (Kalevalan tarinat, s. 87.)

Elmgren-Heinonen, Tuomi: Lasten Satu-Kalevala (1946)

  • Kuvittanut Kirsti Gallen-Kallela
  • WSOY, 1946. 85 s.

Seppo Ilmarisen on kynnettävä kyinen pelto saadakseen Pohjan akan tytär morsiamekseen: “Ei auta muu kuin ottaa rautaiset kintaat ja pukeutua rautaisiin varustuksiin, arveli hän. Näin sanottuaan hän takoi itselleen rautaiset säärystimet jalkoihin ja rautaisan sotisovan, jonka hän puki ylleen. Sitten hän otti väkevimmän hevosensa, valjasti sen auran eteen, tarttui kurkeen ja alkoi kyntää. Käärmeet kiemurtelivat häntä kohden, mutta tuntiessaan kylmän teräspanssarin ne kilpistyivät maahan voimatta vahingoittaa Ilmarista.” (s. 48.)
Pohjan akalle yksi työ ei kuitenkaan riitä…

Lasten Kansanrunokirja: Kalevalaa, Kanteletarta, sananlaskuja, arvoituksia (1942)

  • Kouluja varten toimittanut Eero Salola. Somistanut G. Paaer.
  • Valistus, 1942. 334 s.

Alla kaksi esimerkkiä kuvituksesta:

  • 19. runosta: Ilmarisen ansiotyöt (s. 115)
  • 43. runosta: Sota Sammosta (s. 190)
Jaa sosiaalisessa mediassa:
FacebookTwitterShare