Sodan ja rauhan lapset [pullakahvielokuva]

Sodan ja rauhan lapset rakentuu arkistomateriaalille, elokuvien, valokuvien, radio-ohjelmien, kirjojen, lehtien ja musiikin propagandistiselle aineistolle sekä myös lasten ja nuorten omille päiväkirjamerkinnöille.

Arkistomateriaali johdattaa näkemään suomalaisten nationalistisen kasvatuksen ja lapsiin asetetut roolimallit, joita ohjailtiin suoraan valtiovallan ja auktoriteettien toimesta. Isänmaan tarpeita korostavia puheita esittävät mm. presidentti Risto Ryti, kansanedustaja, pastori Elias Simojoki, kansanrunouden tutkija Elsa Enäjärvi-Haavio sekä tietysti marsalkka Mannerheim.

Kasvatus, koulutus, vapaa-ajan järjestötoiminta, urheiluseurat, partio, poika- ja tyttötoiminta tähtäsivät kaikki sotilaalliseen toimintakykyyn, kun sen aika tulee. Lapsilta ja nuorilta odotettiin kuuliaisuutta, uskollisuutta ja rehellisyyttä. Omat tarpeet ja tunteet tuli sivuuttaa, kovienkaan koettelemusten edessä ei purskahdettu itkuun.

Ohjaaja Ville Suhonen:

”Halusin tehdä tämän elokuvan kertoakseni kuvin ja äänin, kuinka vanhempieni ja isovanhempieni sukupolvilta ei kysytty lapsena tulevaisuuden suunnitelmia. Piti vain uskoa, totella ja olla vaiti. Aikakauden militaristinen kasvatus valmisti 1920-1930 -luvuilla eläneitä lapsia ja nuoria sotaan. Tutkijat ovat kutsuneet tätä sukupolviväkivallaksi.

Sen kahdeksan vuoden aikana, jona elokuvaani on tehty, on militaristinen retoriikka lisääntynyt nykypäivän valtaapitävien suunnalta. Konkreettisiin syihin voidaan aina vedota, mutta samaan aikaan mediassa ja kansalaisten keskuudessakin nationalismin eetos näkyy äkkiä kuin maan johtotähtenä.

Lasten ja nuorten elämään sodat eivät tuo muuta kuin kauhua. Elokuvassani sen voi nähdä heidän silmistään, sadan vuoden takaa.”