Kaupunginjohtajan kynästä: Päivänpolttavia aiheita

Ylivieskan kaupungin lomautuksista keskustellaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja paikallislehdessä. Olen tarjonnut pohdittavaksi myös tätä näkökulmaa; mikä kelpaa säästöksi. Kovin kiinnostavia otsikoita siitä ei saa, mutta otanpa sen silti esille. Lomautukset ovat äärimmäisen ikävä ja viimesijainen toimenpide, ja niiden toteuttaminen tuo eteen mahdottomia tilanteita kaikille organisaatiomme tulosyksiköille, ei vain kouluille. Kuten Ylivieskassa, taustalla ovat talouden jo vuosia kestäneet haasteet. 2010-luvulla Ylivieskan tase (joka kuvaa talouden tilaa pitkällä aikavälillä) on ollut niukasti ylijäämäinen vuoden 2017 tilinpäätöksessä, muuten alijäämäinen ja tasapainottamista on jouduttu tekemään.

Syitä on monia. Väestönkasvu aiheuttaa palvelutarpeita, myös kiinteistöjen sisäilmaongelmien hoitaminen on tuonut kustannuksia. Ja Ylivieskassa on panostettu hyviin palveluihin; kouluihin ja päiväkoteihin on investoitu, myös vapaa-ajan palveluihin. Maisema-kuntavertailun mukaan Ylivieskan panostukset mm. kulttuuriin ja liikuntapaikkoihin ovat selvästi vertailuryhmän kuntien suurimmasta päästä. Ylivieska panostaa myös laadukkaaseen koulutukseen; oppilaille tarjotaan yli lakisääteisen menevää tuntikehystä, reilusti keskimääräistä pienempää ryhmäkokoa ja mm. koulunkäynnin ohjaajien määrä on oppilasta kohden suurempi kuin monessa muussa kunnassa. Kysymys kuuluukin; kummasta on parempi leikata, kertaluonteisesti lomautuksilla vai pysyvästi pudottaa laatua? Kyllä, meillä on vain huonoja ja ikäviä vaihtoehtoja.

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ylivieskan taloustilanne on heikko eikä mikään yksittäinen toimenpide sitä sellaisenaan pelasta, tarvitaan ihan kaikki työkalut, mitä vain löydetään. Parissa viime tilinpäätöksessä vuosikate on ollut vain niukasti positiivinen. Tämä on tarkoittanut sitä, että on ollut ajanjaksoja, että olemme maksaneet juoksevia kuluja, mm. henkilöstön palkkoja velkarahalla. Mikä tahansa yritys olisi ollut konkurssissa jo aikaa sitten.

Toimintakatteen jakautuminen Ylivieskassa
Toimintakatteen jakautuminen Ylivieskassa

Aina kun tehdään (tai yritetään tehdä) taloutta korjaavia toimenpiteitä, meille sanotaan, että eikö voisi säästää jostain muualta. Valitettavasti sitä toista paikkaa ei ole vielä löytynyt. Ylivieskan kaupungin toimintakatteesta Kallion oma toiminta on 36 %, erikoissairaanhoito 20 %, yleissivistävä koulutus 24 %, varhaiskasvatus 11,4 % ja yleishallinto 1,4 % (liikunta, kulttuuri, nuoriso yms.loput). Talouden tasapainottamista ei pystytä tekemään niin, että säästöjä ei tarvitsisi hakea sotesta tai koulutuksesta. Usein kuulen, että hallinnosta voidaan säästää. Hallinnon tulee olla mukana tässä yhteisessä laivassa kyllä, mutta jos jätetään sivuun se seikka, että myös hallinnon tehtävät ovat lakisääteisiä (toimielinten kokoukset, asianhallinta, arkisto, kirjanpito yms.) ja poistettaisiin siitä aiheutuvat kulut kokonaan, Ylivieskan talous ei korjaantuisi siltikään säädetyssä määräajassa. Nämä populistiset heitot voi siis jättää omaan arvoonsa. Kysymykseni kuuluukin edelleen, mikä kelpaa säästöksi?

Sananen myös OKM:n korona-avustuksista. On esitetty, että oliko viisasta lomauttaa kun ne jouduttiin palauttamaan. Viisastelut sikseen, mutta talouden näkökulmasta asia oli selvä. Sanon vielä kerran, Okm:n avustus ei ollut rahaa kattamaan meidän olemassa olevia vakituisen henkilökunnan palkkakustannuksia, vaan avustukset olivat hanke- ja kehittämisavustustyyppisiä. Rahalla olisi palkattu (sinänsä erittäin tarpeellista) lisähenkilökuntaa, joiden palkasta olisi jäänyt vielä pieni omavastuuosuus kaupungille maksettavaksi.

Meillä on myös paljon työntekijöitä ja ammattiryhmiä, jotka ovat jääneet kokonaan varjoon käydyssä lomautus- ja korona-ajan keskustelussa. On ollut otsikoita, että ”Ylivieska lomauttaa opettajat” tai minulta on myös kysytty, miksi Ylivieska haluaa kohdella tällä tavalla opettajia. Henkilökunnan lomautukset ovat koskeneet kaikkia ammattiryhmiä, työntekijät ja viranhaltijat ovat joutuneet kukin venymään ja joustamaan tänä vuonna, ja kiitoksena kaikille tästä on ollut entistä pienempi palkka. Tänä vuonna helpolla ei ole päässyt yksikään työyksikkö. Lomautukset aiheuttavat aina poikkeustilan organisaatiossa ja ovat siten mielestäni kertaluonteisia toimenpiteitä. Toki on kuntia, jotka ovat talouden haasteiden vuoksi lomauttaneet henkilökuntaa kaksienkin eri yt-neuvottelujen perusteella saman vuoden aikana.

Erästä kuntatalouden asiantuntijaa lainatakseni, viimeisen tilinpäätöksen luvut osoittavat, että meidän vuotavassa laivassa on nyt jo jalat kastuneet vähintäänkin nilkkoihin saakka. Tilanne ei ole toivoton, mutta vaatii työtä ja ikäviä päätöksiä. Ylivieskan talous ei ole kunnossa tämän vuoden jälkeen, mutta suunta on oikea. Tästä syksystä pitää päästä yhdessä eteenpäin kehittämään monia asioita, meillä on myös poikkeuksellisen paljon positiivisia asioita moniin kuntiin ja kaupunkeihin verrattuna. Ja toivon todella, että pääsemme sen verran kuiville, että kaikkia päätöksiä ei ole pakko jatkossa enää tehdä välitön talousvaikutus edellä. Jokaisen työviikon lopussa ajattelen ja huokaisen, että nyt on taas yhdestä viikosta selvitty.

Kyllä me selviämme tästä vielä vuoden loppuun ja siitä eteenkin päin.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
FacebookTwitterShare